Akillesjänteen tendinopatia on juoksijoilla ja muilla iskuttavien lajien harrastajilla suhteellisen yleinen vaiva, jossa kipu ilmenee nimensä mukaisesti akillesjänteen alueella. Tyypillisesti oireita ovat useimmiten rasitusperäinen ilmeneminen, kipu liikunnan aikana, nilkan jäykkyys etenkin aamuisin, sekä joissain tapauksissa jänteen alueen paksuuntuminen. Vaivaa tavataan myös vähemmän liikkuvilla ihmisillä, myös mm. diabeetikoilla ja hormonikorvaushoidon käyttäjillä tavallista useammin.

Akilleen tendinopatiaa voi esiintyä aivan jänteen kiinnityskohdan tuntumassa (0-2 senttiä kantapäästä) tai noin 2-8 senttiä kantapäästä ylöspäin. Näiden kahden hoito eroaa merkittävästi ja tässä tekstissä käsitellään erityisesti korkeammalla esiintyvää tendinopatiaa.

Usein akuutissa vaiheessa on hyvä tarkastella miten jännettä on kuormitettu ja mahdollisesti keventää hetkellisesti juoksua tai muuta iskuttavaa liikuntaa oireiden rauhoittamiseksi. Kuten lähes kaikissa jänneperäisissä vaivoissa, pitkittynyt lepo ei kuitenkaan ole hyväksi.

Oireiden lievityksen näkökulmasta akuutissa vaiheessa voidaan hyödyntää kuormituksen keventämisen lisäksi erilaisia ns. “passiivisia” hoitomenetelmiä, kuten teippausta, kantakorotusta tai muita pohjallisia.

Nykynäytön valossa keskeisintä akilleen tendinopatian hoidossa on kuitenkin ohjattu, spesifi, nousujohteinen voimaharjoittelu. Tapauskohtaisesti harjoittelun ytimessä ovat useimmiten eksentriset tai isometriset pohkeen harjoitteet. Jänne tarvitsee oikeanlaista rasitusta, tyypillisesti melko pitkällä aikavälillä. Paluu juoksuun tai muuhun lajiin tulee myös tehdä nousujohteisesti ja suunnitelmallisesti fysioterapeutin ja mahdollisesti valmentajan kanssa yhteistyössä.